Kielirikasteinen opetus - mitä ja miten?

Meidän molempien ekaluokilla on tänä vuonna kielirikasteista opetusta 1 vuosiviikkotunti. Maijun luokalla kielirikasteinen opetus tapahtuu englanniksi, Heta taas järjestää kielirikasteisen opetuksen ruotsiksi. Tästä postauksesta löydät lyhyesti tietoa siitä, mitä kielirikasteinen opetus voi olla ja miten sitä voi järjestää. Lisää vinkkejä kielirikasteiseen opetukseen tulossa vuoden mittaan. Postaukset löydät tunnisteen ”Kielirikasteinen opetus” alta.

Mitä on kielirikasteinen opetus? 

Kielirikasteisen opetuksen lähtökohta on, että vierasta kieltä käytetään samanaikaisesti sekä opetuksen kohteena että välineenä. Tavoitteena on, että oppilas tottuu kuuntelemaan vierasta kieltä ja että siitä tulee luonnollinen osa hänen arkeaan. Oppilasta rohkaistaan käytämään vierasta kieltä jo varhaisessa vaiheessa vähäisestä kielitaidosta huolimatta. Viestimistä hyvin helpoissa arjen tilanteissa harjoitellaan. Varsinkin pienillä oppilailla kielen opiskeleminen painottuu vahvasti suulliseen kielitaitoon ja vieraan kielen kuullun ymmärtämiseen. Puheen ja ääntämisen harjoitteleminen ovatkin myös yksi kielirikasteisen opetuksen tavoitteista. Vieraalla kielellä opetetun aiheen keskeisten asioiden oppiminen varmistetaan myös suomeksi. Kielirikasteista opetusta voi järjestää missä tahansa oppiaineessa äidinkieltä ja kirjallisuutta lukuunottamatta.

Miten toteuttaa kielirikasteista opetusta?

Kielirikasteista opetusta voi toteuttaa monin eri tavoin. Yksi esimerkki, jota olemme soveltaneet aiemmin vanhempien oppilaiden kohdalla on jonkin oppiaineen opettaminen vieraalla kielellä. Valitsimme aineeksi kuvataiteen, jota siis opetimme täysin vieraalla kielellä. Nyt ekaluokkalaisten kanssa on paremminkin ollut luontevampaa pitää kielirikasteisia tuokioita. Vierasta kieltä olemme tähän mennessä käyttäneet

• aamutuokion kalenterissa (viikonpäivät, kuukaudet, vuodenajat, numerot, sää).
• päivän lopetuksessa (loppulaulu, lopputervehdykset, kotiinlähtö).
• matematiikan lukujonoa 0-5 harjoitellessa esiteltiin lukusanat samalle lukualueelle myös ruotsiksi ja englanniksi.
• ympäristöopissa puun osien nimeämiseen.

Konkreettisia vinkkejä harjoitteluun

Kokonaiset tunnit tai pidemmät tuokiot vieraalla kielellä, aihesisällön opetteleminen:

• Kuvien, esineiden tai erilaisten mallien käyttäminen tukena helpottaa valtavasti.
• Pidä tehtävät mahdollisimman konkreettisina.
• Muista, ettei kaikesta tarvitse jäädä kirjallista jälkeä isoillakaan oppilailla. Ainakin itse huomaan toistuvasti sortuvani ajatukseen, että jos oppilas ei kirjoittanut, tehtävää ei tapahtunut. Näinhän se ei tietenkään ole!

Kalenteri: 

• Lisätään yhdessä keskustellen kalenteriin oikeat kortit. Opettaja lukee ääneen kalenteria pala kerrallaan, oppilaat toistavat perässä. Sama toimintatapa toimisi hyvin varmasti myös jonkin konkreettisen aihealueen harjoittelussa.

Leikit, draama ja liike

• Harjoittelimme Syksyinen metsä -jaksossa puiden osia ja kävimme ne draaman keinoin läpi myös vieraalla kielellä. Katsoimme ensin opetuskuvaa puusta ja nimesimme osat. Sitten jokainen oppilas muuttuikin puuksi, joka kuvasi määrättyjen liikeiden avulla puun osia:

1. kyykyssä, sormet kiinni maassa: juuret
2. seisten selkä suorana, kädet tiukasti kyljissä: runko
3. kädet sivuilla: oksa
4. kädet ylhäällä, sormet heiluen: lehdet
5. kädet pään päällä: latva.

Opettaja sanoi jonkin puun osan ja oppilaspuut menivät oikeaan asentoon ja toistivat sanan. Aluksi opettajan malliasento oli tarpeen, mutta nopeasti jäivät uudet sanat mieleen.

• Lukusanoja on helppo treenata vieraalla kielellä samantyyppisillä tehtävillä kuin lukumäärien nopeaa hahmottamista suomeksikin. Tähän mennessä testissä on ollut tehtävä, jossa opettaja sanoo vieraalla kielellä luvun harjoitellulta lukualueelta ja oppilaat tekevät oikean määrän sovittua liikettä (hyppy yhdellä jalalla, taputus, X-hyppy jne)
• Hedelmäsalaatti-leikin variaatiot. Tämän avulla kertasimme pari viikkoa sitten värejä. Leikkiä on helppo leikkiä tuolipiirissä, pikipatakehässä tai asettamalla hulavanteita tai jumppamattoja leikkialueelle ympäriinsä ”pesiksi”. Pesiä tarvitaan aina yksi vähemmän kuin leikissä on leikkijöitä. Jokaiselle leikkijälle annetään käsiteltävästä sanastosta oma käsite. Käsitteiden määrä kannattaa rajata oppilaiden iän mukaan jopa 3-4 käsitteeseen kerrallaan. Isommat oppilaat voivat pelata useammallakin sanalla. Pelaajat asettuvat pesiinsä. Yksi pelaajista aloittaa huutajana ja sanoo jonkin käsitteen. Silloin kaikki pelaajat, joille alussa annettiin sana ”blå” vaihtavat paikkaa ja huutaja yrittää päästä omaan pesään. Ilman pesää jäänyt leikkijä on seuraava huutaja. Jos huutaja sanoo aihealueen nimen (opettaja kertoo sen leikin alussa), kaikki leikkijät vaihtavat paikkaa jälleen uuteen pesään.  

Oletko sinä kokeillut kielirikasteista opetusta? Jaathan meille parhaat vinkkisi meille kommenttiboksissa!